Vaasan sisäinen muuttoliike on ollut vuositasolla noin 9000 ja ulkoinen muuttoliike noin 6000 henkilöä kaupunkisuunnittelun antamien tilastojen perusteella. Siis noin 20 % asukkaista muuttaa vuosittain. Miten tässä turbulenssissa ehtii syntyä tai synnyttää yhteisöllisyyttä?
Suuri osa muuttajista on lapsia ja nuoria. Muuttaminen voi olla lapsen ja nuoren hyvinvoinnin kannalta sekä riski että mahdollisuus. Muuttaminen vaatii perheenjäseniltä aina ylimääräisiä voimavaroja mm. sosiaalisten suhteiden uudelleen rakentamisen vuoksi. Vaasa ei ole kehittänyt mitään erillistä toimenpideohjelmaa muuttajien tukemisen varalle. Vaasan lapsiasiainneuvosto on kiinnittänyt tähän asiaan huomiota viime keväänä julkaistussa lapsi-ja perhepoliittisen ohjelman seurantaraportissaan.
Vaasan kaupungin perustama Pikipruukki Oy omistaa yli 2500 asuntoa. Lisäksi Pikipruukki välittää 350 asumisoikeusasuntoa. Pikipruukki on siis keskeisessä asemassa kun puhutaan ns. tavallisten ihmisten asumisviihtyisyydestä ja yhteisöllisyyden tukemisesta Vaasassa.
Millainen asuntopolitiikka Pikipruukilla on? Esittelylehtisessä on paljon kauniita sanoja siitä, että asukastoimikunnat ja asukkaiden viihtyvyys ovat tärkeitä.
Piipahdin äskettäin Pikipruukin erään talon kerhotilassa järjestetyssä tilaisuudessa. Tässä yhteydessä kävi ilmi, että kerhotiloja saa käyttöön vai Pikipruukin pääkonttorin suostumuksella. Kuitenkin asukkaan oppaassa sanotaan selvästi, että asiasta päättää asukastoimikunta. Kun soitin Pikipruukkiin saadakseni selville, kumpi informaatio nyt pitää paikkansa, sain kohtalaisen tylysti kuulla, että ”totta kai Pikipruukki haluaa pysyä selvillä siitä, mitä kerhohuoneissa tapahtuu”. Tuli esille, että kerhohuone on annettu ikään kuin asukastoimikuntien käyttöön, mutta ei asukkaiden käyttöön. Ei siis ole itsestään selvää, että kerhohuoneessa voisi järjestää edes syntymäpäiviä. Suomeksi voisi kai sanoa, että kysymys on luottamuksen puutteesta ja kontrollista.
En tiedä kerhohuoneiden käyttöastetta. Arvelenpa hyvinkin, ettei se ole voinut nousta kovin korkeaksi jos tilan käyttötarkoitus täytyy hyväksyttää kahdessa portaassa. Ihanteellista olisi tietenkin, että kerhohuone olisi asukkaiden oman olohuoneen eräänlainen jatke. Joustava tapa lisätä yhteisöllisyyttä olisi käyttää varauslistaa samaan tapaan kuin monissa taloyhtiöissä varataan sauna-tai pesutupavuoroja. Kerhohuoneen käyttäjälle täytyy tietenkin olla täysin selvä asia, että jokainen siivoaa jälkensä. Asukkaat voivat tarvittaessa kehittää kerhohuoneelle myös omat säännöt.
Toivon, että Pikipruukissa käydään nyt vakava keskustelu siitä, millaisin keinoin se voisi nykyistä enemmän edistää asukkaittensa yhteisöllisyyttä. Haastetta voi lisätä toivomalla, että Pikipruukki nousisi kansalliseen tietoisuuteen uuden yhteisöllisyyden kehittäjänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti